Huhuilua

Keskitalven horroksessa on hyvää aikaa miettiä uusia juttuja. Energiaa pitää vielä vähän ladata, mutta ajattelu luistaa jo.

Lasi on maaginen aine. Kova, hauras ja viileä. Kuuma, hehkuva ja plastinen. Oma miniaurinko, joka on tarpeen taas marraskuun kolkutellessa porstuassa. Mutta taika tarvitsee niin työkalut kuin tarvikkeetkin.

Olen aina ollut lämpöisen ystävä. Mutta, mutta... siinä vaiheessa, kun elektroniikka ei enää kestä nikottelematta täytynee näin tasalämpöisenkin antaa periksi ja auttaa kärsivää.

Valo on kaiken perusta. Se antaa sekä elämän, että tahdistaa valveen ja unen. Oma ympäristö on mahdollista nähdä erilaisten pintojen heijastaman valon ansiosta. Mutta innostavinta on nähdä mitä tapahtuu silloin, kun valo kulkee esineen läpi - miten valonsäde taittuu, hajaantuu, yhdistyy ja löytää kaikki pienet värihaituvat ja ilmakuplat.

Note! Please, scroll down to find the text in English.

Ensimmäinen outo otus oli Pölhö, joka on hieman pöllön kaltainen mietiskelijä. Ensimmäisen pölhön jälkeen tuli muita - kokonainen parvi. Eri värisiä, eri kokoisia ja eri mallisia.

Syksyn tullen valo vähenee ja illat pimenevät. Siksi on tärkeää näkyä. Tein nämä riipukkeet huovasta ja heijastinkankaasta.

Otus on omintakeinen, ystävällinen ja utelias.