Huhuilua

Suomen Kädentaidot -tapahtuma järjestetään Tampereen Messukeskuksessa pe 18.- su 20.11.2022

Lankakerien loput ovat ehtymätön luonnonvara. Paksuja, ohuita, pörröisiä tai silkkisiä kertyy hiljalleen pusseihin ja purnukoihin. Niistä olisi hyvä tehdä jotain järkevää ja tarpeellista, mutta sekalainen kokoelma langanloppuja rajoittaa mahdollisuuksia.

Tähän aikaan vuodesta värien, muotojen ja tuoksujen runsauden ansiosta tekeminen ja ideointi on suorastaan helppoa. Tässäpä iloksi uusimmat pioni-helmet.

Joskus pieni asia ärsyttää säännöllisesti, mutta aikaa sen ratkomiseen oikein tunnu löytyvän. Vaikka harmi on pieni, niin siihen törmää jatkuvasti. Viereisessä kuvassa pikkuriesa ympyröity punaisella :D

Keskitalven horroksessa on hyvää aikaa miettiä uusia juttuja. Energiaa pitää vielä vähän ladata, mutta ajattelu luistaa jo.

Lasi on maaginen aine. Kova, hauras ja viileä. Kuuma, hehkuva ja plastinen. Oma miniaurinko, joka on tarpeen taas marraskuun kolkutellessa porstuassa. Mutta taika tarvitsee niin työkalut kuin tarvikkeetkin.

Olen aina ollut lämpöisen ystävä. Mutta, mutta... siinä vaiheessa, kun elektroniikka ei enää kestä nikottelematta täytynee näin tasalämpöisenkin antaa periksi ja auttaa kärsivää.

Valo on kaiken perusta. Se antaa sekä elämän, että tahdistaa valveen ja unen. Oma ympäristö on mahdollista nähdä erilaisten pintojen heijastaman valon ansiosta. Mutta innostavinta on nähdä mitä tapahtuu silloin, kun valo kulkee esineen läpi - miten valonsäde taittuu, hajaantuu, yhdistyy ja löytää kaikki pienet värihaituvat ja ilmakuplat.

Note! Please, scroll down to find the text in English.

Ensimmäinen outo otus oli Pölhö, joka on hieman pöllön kaltainen mietiskelijä. Ensimmäisen pölhön jälkeen tuli muita - kokonainen parvi. Eri värisiä, eri kokoisia ja eri mallisia.